16.4.2016

Aamulla ensimmäisenä oli vielä pakattavaa ja siivottavaa. nauttien viimeisestä aamukahvista omalla pihalla. Tätä ei sitten varmaan enää loppuaikana ole tiedossa.
Roseanne haki minut puolilta päivin ja siinä vaiheessa jo oli pinna kireällä, koska puoli päivää meni ihan hukkaan muuttotuhuissa.

Saamuimme Santa Veneraan, kiitin kauniisti kaikesta ja tässä vaiheessa annoin sitten tuliaiseni, kun ei ollut varmaa tapaammeko vielä toimistolla. Anna kaiketikin ottaa vastaan palautteen.

Keittiö ja sisäpiha

Kolme suihkua ja kolme vessaa

No tätä osaa suomalainenkin käyttää

 

 

Ihan oma huone. Kivaa.

 

Ja lavuaarikin.

Sisäpiha

Oleskelutila

Asunto on ihan ok. Mitä nyt ehdin vilkaisemaan tältä näyttää...
Noh päästyäni kämpille jätin kimpsuni ja kampsuni pedille ja suuntasin saman tien kohti Mgarria, jossa siis sijaitsee nämä kaksi esihistoriallista temppeliä.
Näitä olin odottanut näkeväni jo ennen matkaa ja jännitti, että ehtisinkö. Temppelit ovat avoinna vain lauantaisin ja kello 16.30 asti.
Ensin piti kävellä reittiohjeen mukaan. BIrkikaraan, josta menisci siis suora bussi Mdinaan ja Rabatiin.
Soopailin bussilla vaihdoin kerran.

Asun siis Santa Venerassa ja tässä päivän suunnitelma.

Kahvilla Birkikarassa.

Vois niinku tulla jo.

Ensimmäisenä oli vuorossa Skorban temppeli.

Ovi lukossa. Ei ole todellista, onko se kiinni.

Ahaa kello, soitetaanpa.

Odotellessa lueskelin tota, sitten soitin uudelleen kelloa, ja uuudelleen. Joku mies lauloi sisällä vartijan kopissa, mutta mitään ei tapahtunut.
Viimein herra tuli avaamaan. Ja eikun sisään.

 

Tolta se on näyttänyt.

Sitten taas soopailtiin bussilla Ta Hagratin temppeliin... Alkoi jo itkettää, että ehdinkö ollenkaan.
En tiedä, mikä minua näissä kiehtoo, mutta mielikuvitus kyllä laukkaa, kun katselee kiviä ja ajattelee mitä kaikkea temppelien rkentaminen on vaatinut ja millainen on ollut kulttuuuri siihen aikaan.

 

 

 

 

Taas oli portti kiinni, mutta tällä kertaa vartija oli paikalla ja tuli heti. No se olikin nainen. ;)

Kas kaivaukset on vielä kesken. Kiehtovaa. Vaan en uskalla mennä köyden toiselle puolelle kuvaamaan.

Kysymys kuuluu, kuka ihme menee sörkkimään kaktuksia käsin?
 

Erikoisia kukkasia, vähän kuin lupiineita, mutta ei kuitenkaan.

 Sellaiset temppelit. Sitten bussilla äkkiä Rabatiin.
Ai niin, muuten siellähän on se festa. Jos kävisi kuvaamassa kirkon. En taida ehtiä enää Museoihin.

Oooh, mikäs tää kirkko on... Mielenkiintoista.

No tää on pakko nähdä.

Ahaa, Eli tää pitäis restauroida. No vielä mielenkiintoisempaa.

Keramiikkaa

No se on hieno

Lyhyt oppimäärä olkaa hyvä. ;)

Upea idea yhdistää puuta ja lasia. Kuulemma käyttää ihan tavallista puulimaa.

No se oli surullinen pikku kirkko. Toivottavasti saavat kerättyä rahat restaurointiin.
Lähdetääs sitten sinne festahumuun hetkeksi.

Maltalaiset todella rakastavat näitä pyhimyksiään ja patsaitaan. Tämä on kuin ihan oma taiteenlajinsa. En yhtään ihmettele, että juhla on vuoden kohokohta, kun kerran kaikki tehdään vapaaehtoisvoimin. Varmasti yhdistää ihmisiä.

Tää on siis se, jota juhlitaan.

Alttari

Ihana idea. Puttot roikkuu lampussa. :)

Sellainen kirkko. Kyllä tuota kelpaa näyttää-
Nyt sitten Dinglille. Pois metelistä. Florianan juhla oli tarpeeksi meikäläisen vartalolle.
Kuvaan mielummin auringonlaskua.

Koska aikaa oli vielä ruhtinaallisesti kävelin vähän ensin alamäkeen katselemaan huudeja ja parasta paikkaa kuvata.

Nää on siis valtavat. Käsittämätöntä miten saari nousee suoraan merestä

Maaseutua ja jos oikein tarkkaan katsoo... Savupilvet taivaalla ovat Rabatin ilotulituksia.

Vähän vastavaloo...

Ja taas noita selfiekeppejä. Mikä tossa on oikeen toi juttu. Mä en niin vaan tajuu.
Ja kallion reunalla. Moikka taas.

Dinglin kalliot oli näkemisen arvoiset. Paljon hienoja auringolaskukuvia. Sitten vähän nakkikiskaruokaa munkkien ja muiden julaväen seurassa ja bussiin.
Alkoi olla kello jo lähempänä kymmentä.

Sitten tavaroiden purku ja haahuilua asuntolassa. Kello noin yksitoista.

Naapurihuoneessa asuu niin ikään Ksaolaisia turvapuolelta, joten liityin heidän seuraansa. Olivat lähdössä kaupungille ja minulla ei ollut aavistustakaan missä asun.
Selsisi, että olemme vain kivenheiton pasta Msidasta, eli samaa rantaa sitten sahaan vielä seuraavat pari viikkoa. No se oli kiva uutinen. Ei tarvitse etsiä uusia busseja. SIkäli kun ne eivät ole täynnä ihmisiä aja ohi ja myöhästyn töistä. =D
Toinenkin bussi menee, vähän suorempaan. Kokeilen ehkä sitä maanantaina.

Likat lähtivät bilettämään, joten kiertelin vähän Santa venerassa. Etsin lihakauppaa, mutta en löytänyt.

Nyt pitäisi vielä sitten päättää mikä on ohjelma huomenna ja ensi viikonloppuna.

Kalamarkkinat tekisi mieli nähdä, mutta ne on toisella puolella Saarta, samoin pari temppeliä. Taidan päätyä museoihin ja jättää kalamarkkinat käymättä. Ensi viikolla olisi keskiaikaiset festivaalit Mdinassa, mutta nekin taitaa jäädä väliin, ellen sitten piipahda siellä matkalla Gozoon. Se saari ottaa varmaan pari päivää nähdä, joten sen olen siihen varannut.

Jos jää aikaa niin sitten voi käydä vielä Marsaxlokkissa, jossa on siis ne kuuluista kalamarkkinat sunnuntaisin.

Näihin mietteisiin.
On kiva, että enää ei tarvitse soopailla asuntojen kanssa. Vaikka juniorit tästä lähtikin bilettämään, niin aika hiljaista täällä nyt on.

Asuntola on ihan ok. On ainakin keittiö ja pyykkikone. Ja LIDL. Voi moikka sentään. Joka paikkaan sekin tunkee. Se rakennuskin on ruma.  Joka kadun kulmassa kyltti, että täältä löytyy.
Menisisvät muualle. Pilaavat koko Maltan tolla ketjullaan.


Näihin mietteisiin.
Väsyneenä ja vähän kärttyisenä suunnitelmien muutoksista, muutoista ja ylimääräisestä säätämisestä.

Hyvää yötä!