18.4.2016

aamukahvit sisäpihalla ja töihin. Bussit oli iloinen yllätys. Kaikki kulkee Bombin ohi ja olin tosi ajoissa. Piiphdin Birgussa torin laidalla olevaan kauppaan ja löysin vesivärit. Ette usko kuinka ihminen voi tulla onnelliseksi pienestä pensselistä ja lehtiöstä ja kasasta värejä.

Töissä oli liimaillua, ja hiontaa.
Tuolit alkaa valmistua, hiljalleen. Ajallisesti pitäisi olla mahdollista saada ne tehtyä. Siitä tuli hyvä mieli.


Sitten palattuani oli ensi töikseni saatava jääkaappiin tilaa, jotta omat ruokaostokseni mahtuisivat sinne.
Yllättäen, kun on asuntolasta kyse kaapista löytyi hmmm. Vähän kaikkea ei niin kivaa.

Erikoisinta tässä on se, että yksikään kämppiksistä ei käytä tätä jääkaappia. =D

Pakkohan toi on katsoa, kun kerran on ihan naapurissa. =D

 

 

 

 

Töiden jälkeen vierailin paikallisessa kirkossa ja sain tietää asuvani Fransikaanisen luostarin asuntolassa. Noh. ei siinä mitään.
Kivaa porukkaa ja saan käyttää kirkon puutarhaa, kun se on auki. Se oli kiva juttu.

Kirkko on kaunis. Siis todella vaikuttava.

Seuraa kuvia.

Tämän oven taakse käskettiin oikein mennä.

 

 

 

 

No OHO!!!!

Siinä on muuten kaunis krusifiksi. Eli metallijeesus

Täytyy tunnustaa, että olin vähän hämilläni, kun näin nämä. Siis nämä on ihan aikuusti oikeesti kreikkalaisia ikoneita. ja kyllä tarkastin, puulle.

Aaaave Mariaaa... Terkut kuoroon, ajattelin juuri teitä. <3



Mä en kuulkaa ainakaan eksy matkalla kotiin. =D

 

 

 

 

Samassa kompleksissa on myös koulu. tää on koulun pihasta.

Puutarha, jonne siis on lupa mennä, vaikka värien kanssa. HIP HIP....

Ja jotta kaikki olisi täydellistä, niin tästä ovesta pääsee siihen pikkukappeliin, missä on ne ikonit.
Mä voin kertoa, että en taida katsella näitä tuttuja huudeja enempää. Mulla on värit ja kirkko ihan nurkalla.

Ilta manikin sitten kämppiksiin tutustuessa. Meitä on tässä 15. Neljä Ruotsalaista, yksi Saksalainen, yksi Suomalainen (minun lisäkseni) kuulemma myös Ksaosta, vaan en ole vielä tavannut, Neljä Ranskalaista ja kaksi Venäläistä, sekä yksi Espanjalaispariskunta. Eli tosi kiva porukka. Istuttiin ja syötiin yhdessä ja sitten painuinkin huoneeseen bloggailemaan.

Nyt menen nukkumaan.
Enkä ole enää yhtään vihainen muutoista.
Jalat on vähän kipeät viikonlopusta, mutta mitäs siitä.
Nuorena jaksaa kyllä. Ja nyt kun työtkin on siinä meditatiivisessa vaiheessa, niin jalat saa levätä. Senkun hinkuttaa vaan. Sitä se on sitten seuraavan viikon. Eli ei varmaan kovin kummoista blogikamaa.

Hyvää yötä nyt.

Palataan.
Malta vaikenee.