4.4.2016 Ensimmäinen työpäivä

 

 

Päivä alkoi aamiaisella hotellissa ja bussisompailulla.

Piti siis ottaa bussi numero 14 Vallettaan. Noh se meni vielä hyvin, mutta leijonaa, jonka kohdalla piti painaa nappia ei löytynytkään ja löysin itseni Valletan keskustasta.

Reippaana tyttönnä sitten jalat alle, koska aikaa oli vielä reilusti yli 20 minuuttia siihen, kun piti olla Future Focuksen toimistolla.

Hyvin löysin perille ja ihan ajoissakin vielä.

Ensin täyttelimme papereita ja sopimuksia, ja sitten matkamme jatkui kohti työpaikkaamme.

 

 

 

 

Tallainen Rakennus oli kyseessä

Tällaisessa paikassa. Ai siis mitä restauroitsija täällä tekee. Olin vähän itsekin kysymysmerkkinä, että mikähän projekti meitä odottaa?

Noh Merimuseoon sitten vaan sisään ja ottamaan selvää.

Mr. Emmanuel, jonka piti olla meitä vastassa oli saanut muita tehtäviä aamulle ja oli palaverissa tullessamme, joten meille pidettiin opastettu kierros. Ihmisen nimen unohdin onnekkaasti merkata ylös, mutta tämä herra oli vastuussa osastostaan ja oli rakentanut ison osan mm. Laivan pienoismalleista.
Alla yksi hänen töistään.

Suhteellisen hieno pienoismalli. Se on lentokonevaneria, mikäli oikein ymmärsin ja jokainen naula on väsätty käsin. Kuvasta ei varmaan näy yksityiskohtia, mutta tuossa on mennyt vuosi.

Maltan merimuseo on sijoitettu Birkun satamaan entiseen myllyyn, joka on toiminut myös laivanrakennustelakkana. Kuvassa pohjapiirrustus. Kuten arvata saattaa museolle ongelmallisinta on kosteus. Pitkään keskustelimme eroista Suomen museoiden ja Maltan museoiden välillä. Vertailimme lainsäädäntöä ja henkilökunnan määrää. Aika samanlaiselta touhulta vaikuttaa kuin Suomessakin.

Pohjapiirrustus museosta.

Puolessa välissä kierrosta Emmanuel sitten saapui ja lähdimme Malta Heritagen toimistolle Tapaamaan johtajaa ja tutustumaan pääkallopaikkaan.
Eli tulemme työskentelemään merimuseon verstaalla ja toimisto on siellä, missä Malta Heritage, Kalkarassa.

Toimistolla seurasi lisää paperitöitä. Kävimme myös siellä olevassa verstaassa ja näimme työtehtävämme.

Olen pahoillani, mutta ainoatakaan kuvaa, eikä kuvausta työstä voi tähän sen tarkemmin laittaa, koska kaikki kuvat ovat Malta Heritagen omaisuutta.  Itseni ottamia kuvia ole lupa liittää mihinkään muualle, kuin omaan raporttiini ja esitykseen. Raportti luovutetaan työharjoittelun jälkeen opettajille.

Sen verran saan kuitenkin kertoa, mikä työkomennus on. Restauroimme 12 päärynäpuista tuolia noin 1800 luvulta nyt ensi alkuun. Niihin tulee hionnat (puunkorjaukset) ja pintakäsittelynä vaha. Jos jää aikaa teemme vielä pöytiä. Siinäpä kuukauden työt noin auki kirjoitettuna.

Myöskään työvaiheita ei ole lupa paljastaa, eikä tekniikoita, joten tämä blogi tulee sittten keskittymään enemmän fiiliksiin ja muuhun osaan täällä työskentelystä.

Palataanpa sitten takaisin Malta Heritagen verstaalle, josta matkamme jatkui paikalliseen pikkukojuun lounaalle. Emmanuel tarjosi meille ystävällisesti lounaan. Saimme aitoa paikallista piirasta, jossa oli kahta eri lihaa, pasta, tomaattikastiketta ja päällä voitaikina kera seesaminsiementen.
Palasimme takaisin Museolle nauttimaan lounaan.

Yksi pala oli niin täyttävä, että en jaksanut sitä edes kokonaan loppuun.
Tunnelma henkilökunnan parissa lounashuoneessa oli todella leppoisa. Kahvi on meille ilmaista ja muutenkin pidin kovasti näkemästäni.

Päivä päättyi meidän osaltamme omatoimiseen haahuiluun museossa, joskin Emmanuel otti meidät vielä kiinni ja saimme paljon yksityiskohtaista tietoa museon osasta, jota emme aamulla ehtineet näkemään.

Parit fotot:
Pahoittelen huonoa laatua. museot on vähän tollaisia kuvata, kun ei saa käyttää salamaa.





Laivanrakentajan työkaluja

Hieno taulu, tosin nyt en muista miten tama liittyi museoon. Se oli jostain laivasta.

Merimies John Bull

Laivahenkilökunnan tiloista. Nauratti vähän. Tosi tutun näköinen tuoli. Juuri tuollaisen valkoiseksi maalatun restauroin viime kesänä toisessa työssäoppimispaikassa.

Laivan keula.

Koska ilma oli tosi hieno ja toimistolla oli puhuttu muun muassa kulkureiteistä ja mahdollisesta majoituksen vaihdosta päätimme kokeilla suositeltua vesireittiä Vallettaan museolta.

Kuskimme, jolla on huomenna synttärit. Eri mukava kaveri. Antoi alennustakin ja kaikkea.



Museo mereltä päin



Valletta mereltä päin

 Haahuilimme keskustassa jonkin pätkän, katselimme nähtävyyksiä ja pysähdyimme cappucinolle.

EU:n tukema vertikaalinen yhteysprojekti. =D

Eli pähee maisemahissi

Ja hulppeat maisemat ylhäältä



Tässä kohtaa tuli naapurin mummu mieleen ja alkoi laulattamaan. Jostain kumman syystä soi päässä biisi vanha pelargonia...

Ensin mäkeä ylös ja sitten alas.

Tässä on hippasen taitava kaveri. Kohokuvat on valkosavea, liimattu taulunpohjaan ja maalattu ruiskutekniikalla akryyliväreillä. Aika hienoja. Siis aika todella hienoja.

Cappucinotaidetta hintaan 1,50 kuppi. Ottakaas suomalaiset vähän mallia tästä. Kunnon barista asialla.

 Sitten olimmekin jo melkein bussiasemalla. Sen tarkemmin en nyt busseista ala selvittämään, mutta otin kuvan kartasta, missä asustelen vielä toistaiseksi.



Eli majapaikka on aika tarkkaan ylhäällä Pacevillen ja ST Georges bayn välissä.
Kuljen siis rantareittiä joka päivä töihin. Future Fokuksen toimisto on aika tarkkaan siinä missä on Mater Dei Hospital. Työpaikka siinä missä lukee Birgu ja Malta Heritagen toimisto siinä missä lukee Kalkara.
Eli tota väliä sahaan kunnes parempi majoitus löytyy. Tunti, puolitoista joka päivä.

 

Päästyäni hotellille tiputin vaan nopeasti tavarat ja lähdin saman tien ulos syömään ja haahuilemaan kameran kanssa.

Pitsan söin biitsillä ja vähän tuli kuvattua.
Matka siis suuntasi pitsan kanssa bilekadun läpi kartalla näkyvälle Pembroke biitsille.



 

 

Hetken luulin olevani Arabiassa, enkä Euroopassa. =D
Vesipiippuravintola. Noi voi jotta morjens.

Ruokapaikka

Tollanen kuja löytyi, sinnehän sitä sitten piti mennä kameran kanssa urkkimaan.

Kukkainen

Arvatkaa lähtikö kotilot mukaan.... Öööö Jooo. ;)

Tässä kohtaa alkoi vähän hirvittään, että mihin olen oikein matkalla. Suht makaaberi näky.

No nyt tuli kiire pois.

Takaisin pääkadulla, joka siis näkyi koko ajan. ;) Kunhan säikyttelin.

Toinen hieno kukkainen.

Viimeisten kuvien aikaan alkoi tulla jo pimeä, joten suuntasin piippubaarin sivuitse takaisin hotelille.
Suihku ja blogi.
Ja siinä se päivä sitten menikin.

Eli tällaista arkea sitten on odotettavissa.

Nyt on naapurinurkat tutut, tomaattikauppias löydetty ja voi hyvillä mielin mennä nukkumaan.
Voin kertoa.
Tomaatit tuoksuu upealle.

Nati nati ja huomiseen.

Malta vaikenee.