3.4.2016 Saapuminen Maltalle

Muutaman tunnin yöunien jälkeen tuntui lähes ylivoimaiselta lähteä kentälle aamulla 3.40.  Väsyneinä haahuilimme taxfreessä etsien vielä sopivia suklaita tuliaisiksi.
Ei löytynyt, Mutta kuksahylly löytyi. Hyvän on hintaisia.

Lennolle ehdimme hyvin ja vaihtokin Sujui Münchenissä ihan mallikkasti.
Lufthansan koneet eivät nyt olleet ihan samaa tasoa, kuin Icelandairin, mutta pienien teknisten ongelmien jälkeen pääsi jopa katselemaan dokkaria koneessa omalta läppäriltä.

Huikein fiilis oli  lentää alppien yli.

Siellä ne näkyy. Alpit.



Alpit on siellä alhaalla.

Hienon hieno foto merentyrskyistä  ollakseen koneen lasin läpi kamerakännykällä otettu.

Kentällä meitä piti olla vastassa George niminen herra, mutta hänelle oli tullut este ja meidät haki hänen vaimonsa.
Saimme matkalla kartan ja meidät kuskattiin majoituspaikkaan.
Yllätyksekseni en ollutkaan apatementoksessa, vaan minut sijoitettiin hotelliin.
Ei siinä sitten.
Suihkuun hikisenä ja väsyneenä.
Hetki meni istuessa sängyllä ja miettisessä, että mitäs nyt.

Huoneeni on noin neljän neliön kokoinen, hissin vieressä, ei omaa vessaa, ei keittomahdollisuutta, eikä ainakaan pyykkikonetta.
Lavuaari löytyy, mutta hanasta ei tule vettä.


Sänky ja siinäpä se. Vessa ja suihku on käytävällä.



Näin hieno maisema ikkunasta. Onneksi sentään pihalle pain, vaikka hissin vieressä olenkin.,

Tilanne oli niin toinen, kuin mitä harjoittelusopimukseen olin allekirjoittanut, että lähinnä vaan nauratti.

Noh. Hetken siinä pohdittuani totesin, että eipä tässä mitään. Asiat ei tänään ratkea mihinkään suuntaan, joten nälkä kun oli niin pitihän sitä sitten sitä ruokaa lähteä etsimään.

Kun kysyin hotellin vastaanotosta kylmätilaa eväilleni yllätyksekseni minulle järjestettiin huoneeseen oma jääkaappi.
Heti oli parempi mieli.


Se on jääkaappi ja sen nimi on Heca. On on. Sen merkkinen on. ;)

Ei kun kaupungille.
Ilma oli mitä mahtavin, joten ennen kaupoille menoa haahuilin vielä hetken kaupungilla, Istahdin hetkiseksi rantaan ja suuntasin sitten kauppakeskukseen.
Sileman ilmapiiri on rento, kansainvälinen ja tosi kiva fiilis oli tallustella menemään.
Tuntea pitkästä aikaa suolainen merivesi kasvoilla.
Kuusaalla on kaivannut eniten ehkä juuri merta.



Tollanen meri tänään <3

Jääkaapista ja ihanasta kauppareissusta piristyneenä päätin sitten lähteä ihan omin päin Exkursiolle.
Piipahdin kahvilaan eväspusseineni ja nautin ihan oikean Cappucinon...

Mmmm Hyvää!!!

Lisää kuvateksti

Sitten alkoi jo nälkä olla ihan älytön, joten eikun rannan suuntaan ja piknikille.



Lounas, päivällinen ja iltapala. Paikallinen limu Kinnie oli pakko maistaa. Tooosi hyvää.



Ei huonommat piknikmaisemat.

Koska tälle päivälle ei oltu varattu mitään älkykästä lähdin kävelemään kamerani kanssa.
Seuraa paljon hienoja ikkunoita ja ovia.

 

 

Löysin itseni vuoren tai minkälie nyppylän päältä ihastelemasta maisemia. Tajusin siinä vasta kuvattuani kohteen, että taisin olla paikallisen vankilan takapihalla. Tai siltä se ainakin näytti.

 

Hulppeet maisemat ristikon läpi

Ja tämä taitaa olla jos ei vankila niin joku muu vastaava.

Hieno kirkko. Miksihän nillä on diskovalot niissä?



Kirkon sisäänkäynti on liikuttavan kaunis

Noita kuvia oli melkein jokaisen ovan pielessä ja talot nimikoitu pyhimysten mukaan.

No siinä on hieno Jeesus. Rappauksesta päätellen suht vanha. Aika upeaa työtä.

Mäkeä alas ja takaisin rantaan. Kun oli laskuvesi niin päätin kiertää vielä aamuisen kuvauspaikan ohitse pärskeet löi valliin niin hienosti, että oli pakko saada kuva.

Ja sain myös kavereita. Ihan uusia.

Hieno vene

Kas kissahan se siinä



No elävä kissa. Se tuijottaa.

Mistä näitä tulee?

Syy kissojen ilmestymiseen selvisi kuvattuani pärskeitä ja lähtiessäni mäkeä ylös takaisin hotellille.

Hylättyjen kissojen tilapäiskoti.
 

Mitä luulette, jätinkö roponi?

Taisin jättää.

 Palatessani hotelliin olikin sitten aika selvittää missähän ihmeessä olen ja milläs sinne töihin huomenna mennään.
No bussilla numero 16. Asia selvä.
Ehdin syömään aamiaisen. Siis sen maksuttoman.
Sen verran sentään, kun ei voi keittää.

Lukaali ei siis ole ihan Valletan keskustassa vaan sellaisen puolen tunnin bussimatkan päässä. Silema on alueen nimi.

Nyt kun tämän päivän koodailut alkaa olla tässä, ulkona on jo pimeää ja huoneeseenkin alkoi hiipiä ikävä viileä kosteus jo tuossa puolitoista tuntia sitten;  olen hyvin onnellinen auton sisätilanlämmittimestä, joka tuli pakattua mukaan, sekä Katin lahjoittamista uusista villasukista.

Eli taidan laittaa tuon tohottimen kiinni, kellon herättämään ja se on sitten huomiseen.

Ensimmäinen työpäivä Valletassa edessä.
Vähän on perhosia vatsassa.
Sillä lailla mukavasti.

Tähän asti Malta on näyttänyt kauniit kasvonsa.

Hyvää yötä!