Tänään ei ollut bussien kanssa mitään ongelma, mitä nyt toisen bussin kuskina sattui olemaan kuumakalle, joka jupisi itsekseen Maltaksi antaumuksella ja paineli tööttiä.
Hassua kuultavaa.
Töissä olin huolimatta normaalista aamiaisesta ennen Emmanuelia, joten odottelimme siinä pihalla nauttien auringosta ja laivoista. Puhe kulki tulevien nähtävyyksien suunnittelussa.
Kun Emmanuel saapui hän ei ollutkaan saanut vielä materiaaleja, eikä meitä ohjaava mestari olisi vielä tänään paikalla, joten kahvit juotuamme teimme inventaaria tulevasta projektista ja suunnittelimme työvaiheita.
Sitten lähdimme Vallettaan.
Emmanuel on siis aluejohtaja ja hänen alaisuudessaan on kolme museota. Tänään pääsimme tutustumaan Kuninkaalliseen palatsiin ja haarniska/ asemuseoon.
Meillä oli myös omaa aikaa tutustua Vallettaan.
Seuraa kuvia.
Kaverilla on asenne vähän pielessä. Kuninkaallisen palatsin nurkalla. |
Suhteellisen hieno oli fiilis kävellä muina miehinä työvaatteissa jonon ohi johtajan kanssa ja ilmaiseksi sisään. Oli ehkä ihan vaan vähän tärkeä olo. =D
Ensimmäinen kohde |
Tiukka vahailme |
Parit pyssyt |
Peitsiä ja lisää haarniskoja |
Miekkoja |
Tykki jossa on päheet ornamentit. |
Hienot vaunut. Suurmestarin sellaiset |
Päästyämme haarniska ja asemuseosta (joka ei nyt ollut ihan tyttöjen juttu, vaikka tosi upeaa metallityötä olikin) jatkoimme samassa rakennuksessa sijaitsevaan Kuninkaalliseen palatsiin. Ja nyt päästäsn sitten ihan minun lempiaiheeseeni. Eli marmoreihin ja seinämaalauksiin, kattomaalauksiin... Yrittäkää kestää kuvasaaste. Nää on oikeesti ihan huikeita.
Kuva museon ulkoa. eli rakennus on vielä työn alla. WAU! MIELENKIINTOISTA! |
Sisääntulokäytävä |
Ornamentiikkaa seinällä |
Jonkun hallitsijan kuva |
Ihan tuhottoman hieno rokokoo. Toi marmori.... oooooo..... |
Tossa ne on istunut, Kuninkaat. |
Lisää Rokokoota. |
Onko jollain vähän grisaille hallussa, onko. |
Putto puutarhassa. Jotain heinii keräämässä |
Kuva on valitetttavasti vähän tärähtänyt, mutta tässä näkee miten nuo syntyy, restauroinnit. |
Älyttömän hieno kello. Ja se kävi. Löi tasatunnein äänen kanssa ja kaikkee. |
Museon yhdessä osassa oli esillä kopioita Paavin salaisista arkistoista.
Siellä oli kirjeitä Galileo Galileilta, Marie Antoinettelta, jopa Washingtonilta Amerikasta asti.
Nappasin tähän sellaisen otoksen, joka varmaan kiinnostaa Suomalaisia.
Lutherin tarinan.
Kirjeet |
Propagandakuva. |
Taas on vähän epätarkka kuva, mutta maalaukset kertoi Aatamista ja Eevasta, sekä karkoituksesta paratiisista. |
Viimeisen salin perällä oleva takka |
Viimeinen sali. Nämä on tyhjiä siksi, koska ensi vuonna on EU:n isäntämaavuosi ja kaikki huonekalut on kunnostettavana ja verhoiltavana. |
Taas Rokokoohörpellystä. |
Tätä olisi voinut katsoa koko päivän. On siis kattomaalaus. Ihan käsittämättömän hieno. |
En mä utelias ole, mutta pakko oli päästä sermin taa kurkkimaan. Tollaista sieltä löytyy. |
Mika jo odotteli ulkona, kun mä en olisi millään lähtenyt museosta. Pää oli niin täynnä ihania kuvia, että olin vähän pihalla koko akka. Istuimme hetken ja pohdimme ruokaa. Oli jo korkea aikakin kello kävi kahta.
Kävimme pari paikkaa ja turistirysässä oli aika suolaiset hinnat, joten päädyimme pikkukiskaan.
Otin paikallisen Ftiran tonnikalalla hintaan 2,50. Pöytään tarjoiltuna.
TATTADAA!!!
Onko sitten suht hintansa väärti. |
Sitten haahuilimme vielä kaupungilla.
Ja suuntasimme viimein bussiasemalle ja kohti majapaikkaa.
Montakohan versiota Mariasta saan täyteen yhden kuun aikana? Pitäisikö Laskea? |
Matkalla kotiin, otin sitten neuvotun puhelun Suomeen saadakseni asuntoasiaa eteenpäin. Museonjohto ei ollut päässyt eteenpäin Future Focuksen kanssa, joten puhelu omalle opelle oli tarpeen. Ja kovasti helpotti pulputtaa Suomea tutulle ihmiselle.
Päästyäni hotelille olin edelleen kuohuksissa, huolimatta ihanasta pöllörepusta, jonka löysin (tosi tarpeeseen), joten lähdin kaupungille.
Kierreltyäni ostoskeskukset läpi löytämättä ainoatakaan kiva kevyempää vaatepartta ja ajateltuani asioita siinä kävellessäni pysähdyin vihanneskojulle. Päätin, että noh. Kun tilanne on tämä, niin aletaan sitten kokkaamaan kylmää gurmeeta. Eikun tuumasta toimeen. Vihannekojun jälkeen kauppaan...
Pussit täynnä kaikenlaista legyymiä sivusin sitten matkalla takaisin hotelliin Sushiravintolaa.
En voinut, en kertakaikkiaan voinut vastustaa kiusausta.
Päätin palkita itseni.
Olen ollut urhea ja ansainnut kunnon aterian.
Misokeitto 3,50 Täydellistä. Ja paikallinen Kinnielimu sopi ihan mahtavasti tämän kanssa yksiin. |
8 setti nigirisusheja 11,00 |
Raputempura 6,50 |
Vihreä Tee 1,50 |
No nyt olin tyytyväinen. Vaikka budjetti ei tällaisia olisi kestänytkään, niin tämä kannatti. Ei saa Suomesta muualta kuin Helsingistä. Ainoa miinus oli, että riisi ei tahtonut pysyä kasassa, kala oli leikattu liian isoiksi paloiksi ja tee oli pussiteetä. Muuten täydellinen ateria. Palvelu hyvää. Ei turhaan ole saanut mainintaa turistisaitilla 2015.
Takaisin hotellille.
Ja pussin sisällön kuvasin ystävällisesti teille.
Ja kovasti odotan huomista. Tiedossa on tuolien dokumentointia ja palaveeria mestarin kanssa, työsunnitelmaa...
Ai kun kiva, kun pääsee vihdoin oikeisiin töihin.
Tää turisteilu saa nyt riittää muutamaksi päiväksi. Naamakin on kuin ravulla. ;)
Innolla odotan jo huomista.
Nati nati Suomeen ja ympäri maailmaa ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti