perjantai 22. huhtikuuta 2016

21.4.2016

Tänään ei ollut tykkejä keskellä tietä.
Ajattelin, että no ei tänään mitään jännää sitten tapahdukaan.
Ei kun verstaalle ja töihin.
Emmanuel tuli noin kymmenen aikaan palaveerista ja törmäsimme siinä aulassa.
Käsky kävi ja ei kun mukaan vaan.
Taas päästiin jännään paikkaan.

Ja ylläris pylläsris kirkkoon.
Heritage Malta ei siis vastaa pelkästään museoista, he myös hoitelevat muita maailmanperintökohteita alueella, kuten kirkkoja.

Kirkot ovat jokainen itsenäisiä ja jokaisella kirkolla on omat määrärahansa, mutta jos nyt oikein ymmärsin, niin tama meidän virasto on samalla museovirasto, joka siis valvoo maailmanperintökohteiden, kuten kirkkojen restaurointeja.

Tämä kirkko siis sijaitsee välittömästi työpaikkamme vieressä ihan satamassa. Se on noin 900 vuotta vanha ja nyt sitä on restauroitu hiljalleen.







Sisäänkäynnin restaurointityöt olivat menossa, kun sinne mentiin.










Kirkko on kuuluisa puutöistään.



























Tällä kirkolla on myös surulliset ja iloiset tarinansa.
Aikanaan kirkon katto on romahtanut ja ihmisiä on ollut siellä sisällä. Joten alttari on uusi ja vain hopeiset kuvat ovat alkuperäisiä.












Kirkon sivussa oleva pieni kappeli on rakennettu jälkeenpäin. Se on vain muutama sata vuotta vanha. Tarina kertoo, että kirkon seinänaapurissa asui mies joka sairasti lepraa ja hän lupasi antaa kirkolle omaisuuttaan, jos parantuu. Niin kävi ja parantumisen kunniaksi tama mies rakennutti kappelin, joka siis oli osa hänen taloaan.






Mä olisin sanonut restauroitua punaista marmoria Rouge Royaliksi, mutta se on Rouge Venice tai jotain.
Ja ihan huikeita mosaiikkeja lattiassa.


















Entisaikaan, kuten meillä suomessakin oli tapana haudata ihmisä lattian alle. Mutta erona on se,että vain papit sai viimeisen leposijan kirkosta. tapa kiellettiin noin 1800 luvulla, mutta nykyään piispat voidaan haudata eiryisluvalla kirkkoon.

Tämän ritilän alla on portaat kalmistoon.








Myös urkuparvi on kokonaan puuta.








Siinäpä se jännä päivä sitten olikin.
Tai ei ihan. Meillä on taidenätelyn avajaiset huomenna.

Ilta meni huoneessa jumittaessa ja työraportin dokumentoinnin parissa rattoisasti.
Kämppiskin oli jo paremmassa kunnossa.

Joten ei sitten sen kummempaa tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti